Missä on sinun aarteesi?
Elämme nyt aikaa, jolloin Suomessa asuvien verotiedot julkaistaan. Uutiset kertovat yleensä aina suurimmat tulon saajat. Suomessa monella menee hyvin, vaikka taantumasta puhutaankin. Herää kysymys onko kukaan ansainnut miljoonien tuloja, kun osa kansasta on leipäjonossa kerjäämässä päivittäistä ruokaa?
Varmasti moni suurituloinen on tehnyt työtä palkkansa eteen, mutta onko tuo työ ollut niin paljon arvokkampaa, että se oikeuttaa tuhat kertaa kovempaan vuosipalkkaan kuin työmies, joka on rakentamassa yhteiskuntaa omalla panoksellaan? Voimme päätellä jälleen verotilastojen valossa, että elämme hyvin eriarvoisessa yhteiskunnassa, jossa köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat. Tämä on surullista ja se satuttaa. Toinen näkökulma on sellainen, että suurituloinen voi tehdä tuloillaan paljon hyvää. Kun suuret tulot en ovat sellaisen käsissä, jolla on oikeudenmukaisuus mielessään, on se parempi, kuin, että holtiton rahankäyttäjä saa suuren omaisuuden tuhottua oman himonsa tyydyttämiseksi.
Raamattu ohjaa sellaiseen varain käyttöön, jolla on hengellistä pääoma arvoa. Jumala on perustanut seurakunnan, joka on ne paikallisseurakuntaperheet eri kylissä, kaupungeissa ja maissa. Seurakunnilla on vastuu jakaa myös ajallista hyvää kohteisiin, jossa tuo hyvä muuttuu Jumalan siunauksella sellaiseksi hyväksi, jolla on ikuisuusarvoa. Sen tähden seurakunta kerää varoja työhön, jolla julistetaan evankeliumia Kristuksen sovituksesta, joka muuttaa ihmisen elävään uskoon. Tuo muutos on ennen kaikkea sisäinen. Ihminen sen kautta tulee Jumalan lapseksi ja omistaa pelastuksen eräänä päivänä kun aika täältä jättää. Muutos on myös ulkoinen. Ihminen alkaa noudattamaan Jumalan tahtoa elämässään ja se ohjaa tekemään hyvää. Tätä on toisten auttaminen monin eri tavoin. Seurakunnan ohjaamat varat siis kanavoituvat palvelamaan Jumalaa niiden käsien ja jalkojen kautta, jotka ovat nähneet maallisen hyvän antamisessa ikuisuusarvoa.
Miksi seurakunnat, varsinkin pienet ja vapaan suunnan sellaiset kituuttavat usein pienillä varoilla? On monia syitä. Seurakunnan uskolliset uhraajat ovat itse hyvin pienituloisia. Itsekkyys on lisääntynyt myös kristittyjen sisällä. Yhteiskunta ei tue seurakuntia suoraan. Seurakunnasta on monia vääriä käsityksiä liikeellä, jotka ruokkivat epäluuloja. Nämä ovat sellaisia asioita, joita on mahdollista muuttaa. Seurakunnan tekemä avoin palveleva työ omalla paikkakunnalla on parasta mainosta sille. Seurakunta seuraa perustajansa Kristuksen esimerkkiä olemalla läsnä ihmisille ja osoittamassa tietä Jumalan valtakuntaan. Seurakunta tekee maailman arvokkainta työtä. Se tekee sitä Jumalan kutsusta, Hänen voimassaan ja rakkaudessaan. Joka uhraa varoistaan ja ajastaan seurakuntaan, tekee sitä suoraan Jumalalle. Se uhraus ei mene hukkaan, se menee siihen jolla on enemmän arvoa kuin millään muulla. Se uhraus menee ihmisen vuoksi, ihmisen jonka vuoksi Kristus uhrasi itsensä!
Jarmo Moisio